Aika samankaltaisella linjalla tässä herra Euron ja rouva Pihan kanssa. Kokoomus on muuttunut suht liberaalista puolueesta käytännössä PS:n aisankantajapuolueeksi, näin ronskisti sanoakseni. Orpo on kuin ovimatto, ja puolueen konservatiivisiipi kävelee hänen ylitseen, samalla kun liberaalikannattajat sekä -jäsenet lähtevät, kun ei ole enää tilaa tässä olevinaan koalitiopuolueesta.
Onhan tämä tietysti harmi. Vielä muutama vuosi sitten oli sellattin, että kutsuin itseäni ihan ylpeästi Kansallisen Kokoomuksen kannattajaksi, että kokoomus oli kaikista eduskuntapuolueista se kaikista mieluisin ja läheisin. Enää en voi tätä enää sanoa. Enemmän tässä tuntuu tietynlainen suru, että miten me olemme päätyneet tähän.
Olen ihan jo täälläkin välillä pohtinut/kirjoittanut vuodatuksia omasta poliittisesta kodittomuudesta. Artikkelissa selvästi huomaisi, että haastatellut ex-kokoomuslaisetkin pohtivat samaa aihetta. Kyllä sitä joskus toivoisi ettei välittäisi politiikasta. Olisi asiat niin paljon kivammin.
Ja Petteri Orpo totta kai antaa ympäripyöreitä vastauksia kun kysytään hallituskumppani perussuomalaisten rasistisuudesta.
Sinänsä mä ymmärrän Orpoa ihan strategisessa mielessä. Hän haluaa pitää hallituksen koossa, maksoi mitä maksoi.
Mutta se vaan osoittaa sen, että Orpo on myynyt periaatteet ja no, suoraan sanottuna, moraalit. Hän maksaa ihan hemmetin kovan hinnan ihan vaan jotta hän voi viedä läpi hänen hallitusohjelman, joka jo itsessään näyttää farssilta.
Hän ennemmin näpertelee näiden autoritäärien kanssa jotain ihme muutoksia, ennemmin kuin että hän yrittäisi oikeasti edes saada taloutta kuntoon. Luulisi, että kun ekonomistit sanovat että ajettu ohjelma ei tule toimimaan, niin heitä kuunneltaisiin.
Saanut edes kunnolla rahaa Länsirataan, saatana.
Mutta se vaan osoittaa sen, että Orpo on myynyt periaatteet ja no, suoraan sanottuna, moraalit.
Ennen vaaleja mietin monesti, että Suomen vasemmisto on myynyt työväenliikkeen arvopolitiikan alttarilla. “Kiva” nähdä, että jotain samankaltaista on tapahtunut Kokoomuksessakin, vaikken olekkaan ihan varma mitä tässä on myyty ja kenen alttarilla. Mitä enemmän asiaa mietin niin sitä vaikeampi sanoa, mitä Orpo konkreettisesti edes haluaa ajaa läpi hinnalla millä hyvänsä. Onko perinteinen hyvävelikapitalismi hänelle kaiken tämän arvoista?
Ehkä tämä johtaa ensi vaaleissa Liberaalipuolueen parempaan menestykseen. Suomen äänestysjärjestelmässä on se hyvä puoli, ettei uusien puolueiden perustaminen ihan mahdotonta ole, vaikka taktinen äänestäminen meilläkin toki on ongelma ja syö etenkin pienpuolueiden äänisaalista.
Itse alan päivä päivältä olla enemmän sitä mieltä, ettei oikeistoilaisesta talousteoriasta löydy vastauksia modernin maailman ongelmiin. Vaikea nähdä, miten liberaali talouspolitiikka pystyisi vastaamaan esimerkiksi ilmastonmuutokseen, kun koko ongelma on alunperinkin liberaalin talouspolitiikan aiheuttamaa, ja siihen vaadittavat ratkaisut lähes määritelmällisesti liberalismin vastaisia.
Ehkä tämä johtaa ensi vaaleissa Liberaalipuolueen parempaan menestykseen. Suomen äänestysjärjestelmässä on se hyvä puoli, ettei uusien puolueiden perustaminen ihan mahdotonta ole, vaikka taktinen äänestäminen meilläkin toki on ongelma ja syö etenkin pienpuolueiden äänisaalista.
Sitä sopisi toivoa. D’Hondtin menetelmä tietysti suosii suuria puolueita, mutta olisi ihan kiva nähdä, että saisi tämän “sisäisen opposition” liikkeelle.
Itse alan päivä päivältä olla enemmän sitä mieltä, ettei oikeistoilaisesta talousteoriasta löydy vastauksia modernin maailman ongelmiin. Vaikea nähdä, miten liberaali talouspolitiikka pystyisi vastaamaan esimerkiksi ilmastonmuutokseen, kun koko ongelma on alunperinkin liberaalin talouspolitiikan aiheuttamaa, ja siihen vaadittavat ratkaisut lähes määritelmällisesti liberalismin vastaisia.
Onhan siinä tietysti haasteensa, mutta esimerkiksi hiilivero on yksi keino jolla saataisiin pistettyä saasteista syntyvät ulkoisvaikutukset (kuten ilmastonmuutos) leivottua sisään tuotteiden hintoihin. Ihan yleisemmin haittaverot ovat, nimestään huolimatta, vähemmän haitallisia kuin esimerkiksi työstä saatavien tulojen verotus. Se vaikuttaisi myös hintasignaaleihin, joka ohjaisi niin yksityishenkilöiden kuin myös teollisuuden kulutusta vähemmän saastuttaviin vaihtoehtoihin.
Eri asia sitten, että miten se käytännössä toteutettaisiin, koska siinä puskisi takaisin niin teollisuus kuin ihan tavan kansalaiset jotka eivät haluaisi asioiden kallistuvan paljoa. Eikä tässä pelkästään puhuttaisi halvasta bensasta tjsp. vaan käytännössä kaikista tuotteista ja palveluista, kun käytännössä kaikki tuotantoketjut tarvitsevat fossiilisia ainakin jossain kohtaa. Ainakin nykyisellään. Ja no, vaikka tuollaisen saisikin toteutettua ilman poliittista itsemurhaa, niin sitä ei tiedä, että voisiko ko. verosta saatavia varoja käyttää ns. haitallisempien verojen poistoon, vai menisikö se vaan siihen, että esimerkiksi tuloverot ja hiiliverot olisivat samassa (verotetaan työntekoa ja kulutusta oikein kovalla kädellä!)
Joku vähemmän liberaalimpi järjestelmä voisi varmaan vaikka pyrkiä ratkaisemaan ongelman vaikka ihan vain pakkokeinoin. En tosin näe, että se olisi hirvittävän kestävä ratkaisu, mutta siinä tietysti vaikuttaa omat poliittiset vinoumat.
Sivuhuomio: D’Hondtin menetelmä ei juurikaan suosi suurempia puolueita 200 edustajan eduskunnassa. Sen sijaan jako vaalipiireihin luo piilevän äänikynnyksen, joka voi olla aika korkeakin (Lapissa jopa 9,7 prosenttia).
Artikkelin arvokartasta selviää että suurin osa eduskuntaan valituista kokoomuslaisista on konservatiivisella puolella viivaa. Ehdokkaina olleista suurempi osa oli samalla puolella. Niistä jotka oli liberaalilla puolella, harvempi valittiin. Valitut kokoomuslaiset on taas lähempänä valittuja ps-läisiä. Eri puolueiden arvokarttoja voi selata tämän artikkelin lopussa. Sieltä paljastuu myös että liberaali kokoomus olisi hallituskumppaneiden kannalta aika yksinään kartalla, oikeisto-liberaaleja puolueita ei meillä oikein ole olemassa. RKP:kin on enemmän oikeisto-vasemmisto-akselin keskellä kuin oikeistossa, vaikka jättää, tässä yhteydesssä, kaukana vasemmalla olevan Biaudetin huomiotta.
Kokoomuksen liberaalisiipi ei ole ehdokkaiden puolesta pieni, mut valittujen puolesta on. Mikä on tietenkin mielenkiintoista, koska se voisi kertoa meille että vaikka liberaalisiipi on selvästi olemassa, sille ei ole kannatusta. Ja olishan se erikoista jos puolue jättäis sellaisen kannatuspuutteen huomiotta ja tekisi äänestäjien toiveiden vastaista politiikkaa puolueena. Eriyisen hankalaa se voisi olla kun isoimmaksi hallituskumppaniksi valikoitui vielä konservatiivisempi puolue. Jos SDP olisi lähtenyt hallitukseen, voisi kokoomuksen liberaalimpi ote olla perusteltu hallitusyhteistyön perusteella.
