Jos erotus on yli 15 prosenttia ja se tarkoittaa yli 150 kasvua sähkölaskussa, yhtiön tulisi kohtuullistaa hintaa.
Kuluttajariitalautakunta perustelee päätöksiään sillä, että sähkö on jokaiselle välttämätön hyödyke, jonka hinnalta kuluttaja voi odottaa vakautta.
En ymmärrä. Miksi ihmiset ottavat niitä kalliita sopimuksia, kun kaikki tietävät että kesää kohden hinnat tulevat laskemaan? Pörssisähkö on muutenkin melkein joka tapauksessa halvempi.
Joku osa ihmisistä ei niin seuraa mitä ympärillä tapahtuu. Sit sähköyhtiön myyjä soittaa et sopimus on loppumassa ja nyt on tosi kallista pörssisähköä, niin haluatko ostaa meiltä kiinteään hintaan sähköä ettei tarvitse ostaa pörssistä. Tukimuksesta riippuen 60k-300k otti sellaisen sopimuksen.
Pörssisähkössäkin on sellainen ansa et se on usein halpaa kun ihmiset on tyypillisesti nukkumassa tai töissä. Jos elää normaalimpaa elämää, suurin osa kulutuksesta osuu kalliille tunneille. Jotkut voi tietenkin käyttää vaikka lämmitystä halvoilla tunneilla ja antaa kodin rakenteiden säilöä sen.
Joku osa ihmisistä ei niin seuraa mitä ympärillä tapahtuu.
Minusta ei ole valtion tehtävä korjata ihmisten tekemiä huonoja taloudellisia päätöksiä. On oma vika, jos tuollaisen esim 30 sentin sopimuksen on mennyt hyväksymään.
Pörssisähkössäkin on sellainen ansa et se on usein halpaa kun ihmiset on tyypillisesti nukkumassa tai töissä. Jos elää normaalimpaa elämää, suurin osa kulutuksesta osuu kalliille tunneille.
Pörssisähkö on siitä huolimatta oletusarvoisesti halvempaa kuin sopimuksella. Eihän sähköyhtiö tarjoaisi kiinteitä hintoja, ellei niistä saisi parempaa tuottoa kuin pörssisähköstä. Kyse on eräänlaisesta vakuutuksesta.
Minusta ei ole valtion tehtävä korjata ihmisten tekemiä huonoja taloudellisia päätöksiä. On oma vika, jos tuollaisen esim 30 sentin sopimuksen on mennyt hyväksymään.
Tässä tapauksessa valtiolla on lakisääteinen velvollisuus puuttua siihen. Moneen muuhun ne ei puutu.
Pörssisähkö on siitä huolimatta oletusarvoisesti halvempaa kuin sopimuksella.
Se vois hyvinkin olla, sähköyhtiöiden markkinoinnissa on vaan ollu keskimääräisiä hintoja, niitä minkä aikaansaamiseen pitäis kuluttaa sähköä tasaisesti vuorokaudessa, mut eihän ihmiset elä silleen. Pörssisähkössä pitää muistaa kattoa niitä hintoja jotka on aikoina kun itse kuluttaa sähköä.
sähköyhtiöiden markkinoinnissa on vaan ollu keskimääräisiä hintoja, niitä minkä aikaansaamiseen pitäis kuluttaa sähköä tasaisesti vuorokaudessa, mut eihän ihmiset elä silleen.
Se kiinteähintaisen sopimuksen hinta katsotaan keskimääräisen sähkön kuluttajan kulutuksesta, ei mistään keskimääräisistä sähkön hinnoista. Tähän päälle tulee vielä riskimarginaali, koska sähköyhtiö ottaa riskin myydessään kiinteähintaisia sopimuksia.
Pörssisähkössä pitää muistaa kattoa niitä hintoja jotka on aikoina kun itse kuluttaa sähköä.
Kyllä, mutta käytännössä pitkällä aikavälillä pörssisähkö voi olla kalliimpaa vain, jos käytät huomattavan paljon enemmän sähköä kuin keskimääräinen kuluttaja kalliina tunteina.
Se kiinteähintaisen sopimuksen hinta katsotaan keskimääräisen sähkön kuluttajan kulutuksesta, ei mistään keskimääräisistä sähkön hinnoista.
Tarkoitin pörssisähkön markkinoinnissa näkyviä hintoja, niissä on usein viimeisen vuorokauden|viikon|tms. keskihinta.
Paljon puhutaan holhousvaltiosta eri kontekstissa, mutta mielestäni tämäkin alkaa olla jo sellaista. Reilu hinnoittelu on hyvästä ja ymmärrän loukon, johon osa ihmisistä on (sähkömyyjän hintojen nousua pelotellessa) päätynyt, mutta ei mielestäni kuulu valtiolle valvoa ja korjata kaikkia ihmisten huonoja taloudellisia valintoja.
Enemmänkin kaipaisin valtion panostamista kansan taloustietouden huomattavaan parantamiseen, koska vaikuttaa siltä, että moni ostaja ei ole määräaikaisuuden käsitettä sisäistänyt tai miettinyt, miksi sähköyhtiö tarjoaisi (silloista) pörssisähköä halvempaa sähköä ylipäänsä.
Sähkön käyttö on lähes kaikille välttämätöntä, niinkuin vesi ja lämpökin, niiden markkinoinnin valvominen rajoittaa hyväksikäyttöä.
Hyväksikäytön rajoittaminen on toki fiksua, sitä en kiellä. Sähköyhtiöiden katteet ja asema yhteiskunnassa ovatkin sitten eri keskustelu. Tässä tapauksessa (tai siis tämän jutun perusteella) vaan lähinnä tulee itselle mielikuva, että aivan liian monet ihmiset ovat sopimuksia solmiessaan tehneet pikaisia päätöksiä kilpailuttamatta vaihtoehtoja tai miettimättä kunnolla sopimuksen seurauksia - ja nyt niiden seurausten nielemisen sijaan tarvittaisiin valtiota pelastamaan omilta huonoilta päätöksiltä.
Tässä on juuri kaksi näkökulmaa. Toisaalta ostat palvelua markkinoilta, jolloin ideaalitilanteessa hinta määräytyisi kysynnän mukaan. Toisaalta sitten kyse on mielestäni perustarpeesta, jolloin valtion tulee taata sen saatavuus. Vähän niinkuin terveydenhuolto.
Nämä lienee perustavanlaatuisia kysymyksiä, joissa vaikuttaa ihmisen oma näkemys yksilönvapaus-valtion vastuu akselilla.
Kuluttajariitalautakunta ottaa yleensä lähtökohdaksi sen, että kuluttaja on kauppiasta heikomassa asemassa, eikä pysty samalla tavalla arvioimaan valintojensa seurauksia. Kauppias ei saisi tällöin liiaksi käyttää hyväkseen kuluttajan tekemiä huonoja valintoja. Mielestäni tämä on hyvä lähtökohta, erityisesti maassa, jossa väestö alkaa olla enenevissä määrin seniiliä. Onhan tämä holhousta, mutta holhous kuuluu hyvinvointivaltioon.
