Professorin lausunnosta voisi varmaan sanoa paljon muutakin, mutta ajatelkaapa tätä: (post)kapitalistisessa järjestelmässä ihmisten täytyy pelätä töittensä vähenemistä tai helpottumista! Onko tässä mitään järkeä? Olisiko järjestelmä hiljalleen tiensä päässä?
Ihan sillä tavalla, että se tuotettiin keinotekoisesti. Tuskin erityisen päämäärätietoisesti, mutta ainakaan paikallisissa tapauksissa en pitäisi sitäkään mahdottomana.
Ennen kaikkea kyse oli kuitenkin kuluttajuuden luomisesta, ja sitä palveli niin se, että ihmiset oppivat kuvittelemaan itsensä yksilöiksi, kuin sekin, että heidät todellisuudessa pystyttiin näkemään riittävän isoina asiakassegmentteinä, joille markkinointi oli helppoa.
Nyt hyppäät puhtaasti utopian puolelle. Toki aina on mahdollista, että joku yhtäkkiä keksii jotakin mullistavaa, jolla maailma pelastuu, mutta nykymenon jatkaminen sellaista tähtitieteellistä sattumaa odotellen on vastuutonta.
Eivätkö ihmiset sitten ole yksilöitä? Kamala ajatusmaailma, jos sinusta kaikki ihmiset ovat vain jotain kollektiivista harmaata massaa.
Ei se ole mitään utopiaa eikä mitään mullistavaa tarvitse odotella. Melkein kaikki korkean tason taloustieteilijät ovat sitä mieltä, että talous voi edelleen kasvaa vaikka ilmastonmuutosta hillitään. Se vain vaatisi tiettyjen päätösten tekoa.
Se on aika rajallista, kuten historiasta voi nähdä. Biologinen evoluutio on mahdollistanut jonkinlaisen ”yksilöyden”, mutta olosuhteiden ei tarvitse kovastikaan muuttua, kun se ihmisestä raaputetaan irti. Kulttuurisen evoluution tuottama yksilöyden tuntu taas on aika epifenomaalinen: kuvitellaan yksilöyttä, joka todellisuudessa on ulkoa tuotettua ryhmäkuuluvuutta.
…mikä lähinnä osoittaa, kuinka vähän tiedettä on ”taloustieteessä”.